Ennustamisen sietämätön vaikeus

Korporaatio Oyj:n business controllerit ovat juuri palanneet pääsiäislomilta. He vääntävät hiki hatussa seuraavan kvartaalin budjettia ja siitä johdettavia tavoitteita. Hyvä nyrkkisääntö on, että viime vuoden lukuihin lisätään 10 % ja siihen turvaudutaan nytkin. Talon parhaat asiantuntijat hieraisevat kristallipalloaan ja povaavat markkinassa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia.

Johdon käsittelyssä lukuihin lisätään vielä viimeinen viiden prosentin "pelivara". Näin varmistetaan menestys ja bonukset, vaikka joku alisuorittaisikin.

Lopulta tavoitteet jyvitetään kullekin tulosyksikölle. Käydään kauppaa tulosyksiköiden vetäjien kanssa, hienosäädetään lukuja kunnes saavutetaan yhteisymmärrys ja riennetään jalkauttamaan tavoitteita ruohonjuureen.

Lopulta resurssi Makkonen tuijottaa lukujaan. Hän tietää, että ne on saatava kasaan hinnalla millä hyvänsä - muuten jää bonukset saamatta. Joskus tavoitteisiin pääseminen vaatii reipasta moraalipainia oman edun ja firman edun välillä, joskus selviää vähemmällä.

Luvuista on siis tullut totta.

Todellisuudessa nuo luvut perustuvat kuitenkin arvioihin ja oletuksiin, joita on kerrottu arvioilla ja oletuksilla. Niissä ennustetaan tulevaa.

Luvuista johdettuja tavoitteita puolustetaan sanomalla, että ne ovat hyviä, kunhan ne osuvat kohdilleen. Sarjakuvaksi piirrettynä oikein asetettu tavoite on jäniksen edessä keikkuva porkkana - niin lähellä, että sitä kannattaa tavoitella.

Vuosikausia tätä kilpajuoksua seuranneena voisin väittää, ettei tavoitteiden asettamisessa onnistuta juuri koskaan. Tavoitteet ovat joko ala- tai yläkanttiin, tai sitten työntekijän ja yrityksen etu eivät kohtaa.

Miksi siis nähdä kaikki tuo sisäisen ja asiakkaalle arvoa tuottamattoman työn vaiva? Onko tavoitteiden täyttämistä vaativa johtoporras jotenkin paha tai yksinkertainen?

Ei.

Pyramidin yläkerroksissa on nihkeä olla. Käsissä on jumalattoman monimutkainen kokonaisuus ja harteilla taas valta ja päättämisen taakka. Pitäisi tietää, miten työ toimii jokaisessa organisaation kolkassa ja mikä on kulloinkin järkevää. Mihin käyttää rahaa ja mihin ei. Mutta eihän siihen yksi - tai edes kymmenen - ihmistä pysty.

Budjetointi sentään tuo toimintaan raamit ja tavoitteet antavat tunteen hallinnasta. Se on ehkä vain kiireessä nautittua buranaa, mutta harvoin tiedetään paremmasta.

Moni suuri yritys on saanut huomata, että lyhyen aikavälin lukujen jahtaaminen johtaa tilaan, jossa ollaan jatkuvasti askeleen verran muuttuvaa maailmaa jäljessä ja jäädään ketterämpien yritysten jalkoihin. Yritysten, jotka keskittyvät tekemään oikeita asioita ja joita ei rajoita ennustusten toteuttamisen taakka.

Mutta vaihtoehtoja on, kunhan oivaltaa, että taloudellinen menestys ei ole tavoite.

Se on seuraus.